Tervehdys taas pitkästä aikaa.

Tänään on ystävänpäivä ja sitä on vietetty flunssan kourissa. Olen ajatellut, ettei minuun mitkään pöpöt enää iskekään, että niin hyvin työ päiväkodissa on lisännyt vastustuskykyä. Liekö sitten raskaus syynä vai muuten vaan voimakas pöpö, joka sitten "kaatoi" minutkin. Kuumetta ei tietenkään ole (viimeksi ollut noin kolme vuotta sitten, kun sairastin noro-viruksen, hyi olkoon mikä tauti!), joten perjantaiaamuna menin sitkeästi töihin Paratabsin voimalla. Tiedän, että pitää kuunnella kroppaa, mutta jotenkin kuume on vaan "se juttu", joka pitää flunssassa "saavuttaa", jotta voi hyvällä omalla tunnolla jäädä kotiin lepäämään. Lääke auttoi ja olo oli koko eilisen aamupäivän ihan siedettävä, mutta sitten puolenpäivän jälkeen totesin, että pakko on luovuttaa ja lähdin kotiin. Eilinen päivä olikin töissä aika ikimuistoinen, sillä vietimme päiväkodissa isovanhempien päivää. Isovanhemmat saivat tulla kahvittelemaan ja askartelemaan lastenlastensa kanssa ja sitten vielä esitettiin pari laulua heille. Aamupäivästä nauttivat niin lapset kuin isovanhemmatkin. Ja tietysti me työntekijätkin :) Olemme yleensä myös kahvitelleet ennen äitien- ja isänpäivää, mutta tuntuu, että vanhemmilla on aina niin kiire, että kahvit juodaan pikaisesti ja sitten on taas mentävä. Isovanhemmilla on enemmän aikaa. Ja ihanasti he ottivat siipiensä suojaan myös ne lapset, joiden omat isovanhemmat eivät päässeet tulemaan.

Tunnollisena työntekijänä sairastan siis nyt viikonloppuna. Aikaisemmin olisi saattanut harmittaa, mutta nyt olen päinvastoin iloinen siitä, että olen kipeä nimenomaan viikonloppuna. Työpäiviä ennen äitiyslomaa on jäljellä enää 9 ja haluan ehdottomasti olla jokaisen päivän töissä. Himpun verran ahdistaa ajatus kotiin jäämisestä, koska vointi on ollut niin hyvä ja tuntuu hullulta jäädä kotiin ns. turhanpäiten. Välillä sitä oikein havahtuu, että pitäisikö tässä kohtaa jo sitten tuntua tosi ahdistavalta, kun kaikki päivittelee, miten hyvin olen jaksanut ja kertovat omia kokemuksiaan, kuinka kolotti sieltä ja täältä ja oli verenpainetta jne. Tai sitten juhlin vaan liian aikaisin, kyllä ne kolotukset vielä ehtii tulla ;) Tietysti olen ollut väsynyt töiden jälkeen ja mitään pesänrakennusinnostustakaan ei ole vielä esiintynyt. Vauvan vaatteita olen vähän kerrallaan pessyt ja laitellut järjestykseen. Olen ajatellut, että sitten lomalla on hyvin aikaa valmistella vauvan tuloa. Loppujen lopuksi kaikki on jo aika hyvällä mallilla. No stress! :)

Tiistaina kävin neuvolassa (rv 31+5) ja siellä oli kaikki kunnossa. Sydänääniä kuunneltaessa vauvalla oli hikka, mikä kuullosti aika hauskalta <3 Saatiin nyt myös aikoja perhevalmennukseen ja synnytysvalmennukseen sekä kotikäyntiaika ennen vauvan syntymää. Eli kyllä sitä ohjelmaa riittää sitten lomallekin :)

Olisi muuten kiva tietää, lueskeleeko joku muu odottava äiti näitä mun höpötyksiä sekä kuulla, missä vaiheessa olette menossa ja miten olette voineet. Ja aina saa tietysti kaikki kommentoida muutenkin :)

Hyvää ystävänpäivää kaikille!! Mä aion jatkaa tätä iltaa saunomisen ja Kingin merkeissä.