Taas on viikko hurahtanut tosi nopsaan vaikkakin tässä odotellessa aika tuntuu välillä matelevan tosi etanavauhtia. Silti sitä on ehtinyt tehdä viikon aikana vaikka mitä.

Tiistaina pidin vapaapäivän ja ensin aamukahdeksalta kävin neuvolassa (rv 27+5). Kaikki oli hyvin ja sydänäänet löytyi ihan samantien, kun neuvolatäti iski koneensa mahaan kiinni :) Syke oli n. 140 ja kohdunpohjankorkeus 26cm (vähän käyrän yläpuolella mennään). Verenpaine oli mulla 124/71, se on onneksi joka kerta ollut hyvä, ja paino oli noussut 424g (kuulemma suositellaan alle 500g ja noin kuukausi on siitä, kun viimeksi kävin eli onkohan se sitten alle 500g/kk?). Hiukkasen alkoi hirvittää, kun neuvolatäti alkoi antaa ohjeita siitä, missä vaiheessa tulee sitten lähteä synnyttämään. Olen yrittänyt skipata koko synnytyksen mielessäni, mutta nyt oli pakko vaan kuunnella :) Onneksi sain samat ohjeet kirjallisena kotiin, joten niihin voi palata sitten "joskus" lähempänä uudestaan...tai viimeistään silloin, kun on tilanne päällä :D

Pieni kommellus sattui mulla neuvolan vessassa, kun olin antamassa pissanäytettä. Onnistuin jotenkin kastelemaan farkut...vedellä onneksi :D Sähläsin samaan aikaan housuja alas, kun mulla oli jo se pidee (vai miksikä sitä oikeen kutsutaan) kädessä ja hana auki (koska se lavuaari oli tosi kaukana siitä pöntöstä), niin siitä se sitten vaan lipsahti päälle. Onneksi ei kastunut ihan totaalisesti, koska lähdin suoraan neuvolasta ajelemaan Helsinkiin lääkäriin. Olen siis reilu 10 vuotta sitten sairastanut luusyövän (leukaluussa) ja sen takia käyn vieläkin kontrolleissa Kirurgisessa sairaalassa. Myös hammashoito järjestetään siellä. Tästä aiheesta voin avautua enemmän myöhemmin.

Joka tapauksessa keli oli aika kökkö ja tiet loskaisia, mutta onneksi oli aikaa ajella rauhassa. Helsingin päässä vastassa oli tietöitä ja yksi liikenneonnettomuus, joten jouduin vähän kiertelemään päästäkseni perille. Parkkipaikka sentään löytyi helposti. Ihme juttu, sillä yleensä se on haastavinta näillä Helsingin "keikoilla". Lääkäri oli ajoissa (siitäkin rasti seinään) ja käynti nopea. Lääkäri vaan toivotteli onnea loppuraskauteen :) On kyllä hienoa, että sama lääkäri/kirurgi on ollut mua hoitamassa koko tämän 10-vuotisen ajan. Ja vieläpä tosi mukava lääkäri, joten ei voi valittaa.

 

Kuvaa kadusta, olikohan Hermannin rantatieltä. Aurinkokin paistoi hetken ajan :) (Ja hyvä, että pysyin itekään tiellä, kun piti alkaa puhelimen kanssa sählätä...)

 

Töissä on sujunut hyvin. Jos en ole vielä maininnut, niin työskentelen päiväkodissa lastentarhanopettajana. Muutamia harjoitussupistuksia on ollut, mutta ne on menneet nopeasti ohi. On hauskaa seurailla ja kuunnella lasten reaktioita kasvavasta masusta. Eräskin tyttö (5v.) kysyi yhtenä päivänä, että voisko se vauva tulla suun kautta ulos, niinkun oksentamalla? :D Tyydyin vastaamaan, että se on liian iso...ettei se mahdu ;) Äiti ja isä selittäkööt tarkemmin :D Jännittää kyllä jäädä pois töistä, mutta toisaalta odotan äitiyslomaa jo kovasti. Töissä ei voi enää oikein suunnitella mitään pitempiaikaista. Mennään päivä ja viikko kerrallaan.

Ekat pullat uudella koneella tehdystä taikinasta. Edellisestä pullanleipomiskerrasta onkin sitten varmaan kolme vuotta. 

 

Perjantaina innostuin lähtemään salille (miehen pyynnöstä...taidan alkaa liikaa sohvaperunoitua :D). Ajattelin, että uloskaan ei uskalla lähteä liukkaiden teiden takia, niin voisihan sitä jotain tehdä. Ja tulihan sitä tehtyäkin. Kahvakuula on kyllä ihan ykkösvempain! Tein 8kg:n kuulalla erinäisiä sarjoja ja sitten tein vielä normi- ja askelkyykkyjä sekä testailin soutulaitetta (josta kuulemma löytyy myös pelejä, joita voi pelailla soudellessa. MITÄ??!!). Noissa salitreeneissä täytyy vaan unohtaa vanhat kuviot ja tehdä fiilispohjalta mitä pystyy. Kotonakin mulla on useampi kahvakuula. Pitäisi vaan päättää, että nyt tehdään eikä löysäillä!

No eilen alkoi sitten selkä temppuilla vaihteeksi. Varmaan osittain johtui salitreenistä, mutta suurin syy on varmaan liukkaat kelit ja niistä johtuva mummokävely, joka käy selän päälle. Pakko on kuitenkin ulkonakin käydä. Ite tarvin raitista ilmaa ja Lyyli tarvii edes jonkunlaista liikutusta. Jännitin, että jumiutuuko selkä nyt sitten totaalisesti, mutta ainakin tänään on tuntunut paremmalta. Siitä innostuneena lähdenkin kohta jumppaan! :) Ensin makkarasoppaa naamariin, kunnon treeniruokaa, eikös? ;)

 

Tässä anopin kirpparilta löytämä leikkimatto vauvalle :)

 

Ja harjoitusvauva Lyyli :D