Enpä ole hetkeen ehtinyt enkä jaksanut kirjoitella. Tarkoituksena oli nauttia viimeisistä työviikoista täysin rinnoin (heh heh...), mutta vähän toisin kävi. Flunssa iski oikeen kunnolla. Luulin jo päässeeni mokomasta eroon, mutta sitten keskiviikkona tuli töissä todella huono olo ja kuumekin nousi. Taudista huolimatta viimeinen viikko töissä oli aika ikimuistoinen. Teimme esimerkiksi keskiviikkona lasten kanssa "lomamatkan Turkkiin" :). Meillä oli passit ja reput mukana, menimme lentokoneella, Turkissa uimme ja kävimme vuorilla kiipeilemässä. Sinne menimme bussilla jyrkkiä vuoristoteitä pitkin. Lähetimme postikortit tutuille Suomeen ja lopuksi lensimme takaisin. Ja kaikki tämä tapahtui siis päiväkotimme jumppasalissa. Melkein mitä vaan voi tehdä, kun on vain mielikuvitus rajana! Ja lapsiahan ei paljon tarvinut houkutella osallistumaan :) Kaikilla oli kivaa! Harmi, etten voi laittaa kuvia meidän seikkailuista, mutta voitte vain mielessänne kuvitella meidän matkan. Ja ehdottoman hienoa on, että meidän ryhmästä löytyy sellaiset aikuiset, jotka kaikki innolla osallistuvat tällaiseen hullutteluun. Ehkä me ollaan ihan oikealla alalla ;)

Kuvassa matkalaisten passit :)

 

Torstaille olin suunnitellut meille ihan oikean retken äitiyslomalle jäämiseni kunniaksi. Mietin aiemmin, että miten voisin muistaa lapsia ja työkavereita ennen lomalle jäämistä ja sitten keksin, että voisimme tehdä retken vanhempieni maatilalle. Se olisi varmasti ikimuistoisempaa kuin esimerkiksi jotkut lelut tai herkut. 

Torstaina olin kyllä aika kipeä, mutta siitä huolimatta olin töissä ja retki järjestettiin. Vanhempieni maatilalle on matkaa päiväkodilta noin 15 kilometriä, joten kuljimme matkan taksilla. Meitä varten oli varattu kaksi taksia, toista ajoi rakas mieheni :) Jo pelkkä taksimatka oli monille lapsille uusi kokemus ja voi sanoa, että autossa oli kyllä tunnelmaa ;) Taksikuskit totesivat, ettei meno paljon poikennut lauantai-illan vauhdista :D Luulen, että monet lapset jännittivät retkeä ja sen takia olivat vielä hiukan normaalia äänekkäämpiä :) Hyvin päästiin kuitenkin perille, jossa meitä odotti äiti, iskä ja tietenkin Lyyli, jonka olin jo edellisenä iltana toimittanut yökylään "mummolaan". Jaoimme ryhmän kahtia ja osa lähti ensin tutustumaan navettaan sekä lehmiin ja osa jäi iskän avustuksella paistamaan makkaraa ja juomaan mehua. Ja sitten vaihdettiin. Luulen, että retki jäi meille kaikille elävästi mieleen ja voimme muistella sitä vielä monta kertaa <3

 

Perjantain olin virallisesti sairaslomalla, mutta piipahdin kuitenkin töissä vielä sanomassa kaikille heipat. Oli aika yllätys, kun ryhmäämme pamahti yhtäkkiä kaikki päiväkodin lapset ja aikuiset (joita hiihtoloman takia ei onneksi ollut ihan älyttömän paljon). Sain heiltä vaippakakun ja monilta ryhmän lapsilta vielä omat lahjat erikseen. Itkuhan siinä halaillessa tuli. Tosin etukäteen olin ajatellut, että kun itku alkaa, ei siitä tule loppua, mutta loppui se sitten kuitenkin ja järki vei voiton: Äitiyslomalle jääminenhän on iloinen asia ja töissä voin vierailla ihan koska vaan. Nyt pitää vaan nauttia! :)

 

Myös flunssa ja alkuviikon supistelut edesauttoivat sitä ajatusta, että on tosiaan parempi jo jäädäkin kotiin. Nyt vaan ärsyttää tämä jatkuva flunssa (joo, ihminen ei ole koskaan täysin tyytyväinen :D). Räkää tulee tuutin täydeltä ja en oikein tiedä pitäisikö jo mennä lääkäriin vai ei. Kuumetta ei onneksi enää ole. Huomenna on neuvola, joten eiköhän se neuvolatäti osaa auttaa tässäkin asiassa :) Huomenna on myös ensimmäinen perhevalmennus, jännää!! Torstaina on tarkoitus mennä käymään Ikeassa ja pieni sisustuskärpänen on vähän päässyt puraisemaan. Katsotaan mitä raaskin ostaa! :)

 

Eilen olimme ystäväpariskunnan kanssa Helsingissä katsomassa vapaaottelua Kulttuuritalolla. Reissu oli yllätys miehelleni, jolla oli vähän aikaa sitten synttärit. Olen aikaisemmin käynyt vain yhden kerran katsomassa nyrkkeilyä, joten tämä laji oli aikalailla uusi tuttavuus. Ihan ei tuntunut omalta jutulta katsoa, kuinka lyödään ja potkitaan vastustajaa niin, että veri lentää ja tietenkin pyritään tyrmäykseen. Ja sitten yleisö huutaa ja taputtaa. Nojoo...olihan siellä ihan oma tunnelmansa ja kun yritti ajatella, ettei siellä ketään tahtomattaan hakata, niin välillä sitä pääsi ihan tunnelmaankin mukaan. Siltikään en tiedä menisinkö uudestaan. Lisäksi vauva piti omaa nyrkkeilyshowta mahassa melkein koko neljän tunnin ajan ja ajatukseni vaihtelivat sinä aikana kovasti. Välillä mietin, että vauva on vaan innostunut ja välillä taas mietin, että aiheutan mussukalle jonkun trauman "tuomalla" sen keskelle tällaista kauheaa meteliä ja melskettä :/

Niin ja käytiin me ennen ottelua myös Chicosissa syömässä tosi hyvät hampparit, namnam! :) 

 

Loppukevennykseksi Lyyli, joka pääsi toimimaan koekaniinimäyräkoirana, kun viime viikonloppuna kasattiin vauvan sänky makuuhuoneeseen :D Keväistä maaliskuun alkua kaikille!!