Enpä ole hetkeen ehtinyt enkä jaksanut kirjoitella. Tarkoituksena oli nauttia viimeisistä työviikoista täysin rinnoin (heh heh...), mutta vähän toisin kävi. Flunssa iski oikeen kunnolla. Luulin jo päässeeni mokomasta eroon, mutta sitten keskiviikkona tuli töissä todella huono olo ja kuumekin nousi. Taudista huolimatta viimeinen viikko töissä oli aika ikimuistoinen. Teimme esimerkiksi keskiviikkona lasten kanssa "lomamatkan Turkkiin" :). Meillä oli passit ja reput mukana, menimme lentokoneella, Turkissa uimme ja kävimme vuorilla kiipeilemässä. Sinne menimme bussilla jyrkkiä vuoristoteitä pitkin. Lähetimme postikortit tutuille Suomeen ja lopuksi lensimme takaisin. Ja kaikki tämä tapahtui siis päiväkotimme jumppasalissa. Melkein mitä vaan voi tehdä, kun on vain mielikuvitus rajana! Ja lapsiahan ei paljon tarvinut houkutella osallistumaan :) Kaikilla oli kivaa! Harmi, etten voi laittaa kuvia meidän seikkailuista, mutta voitte vain mielessänne kuvitella meidän matkan. Ja ehdottoman hienoa on, että meidän ryhmästä löytyy sellaiset aikuiset, jotka kaikki innolla osallistuvat tällaiseen hullutteluun. Ehkä me ollaan ihan oikealla alalla ;)

Kuvassa matkalaisten passit :)

 

Torstaille olin suunnitellut meille ihan oikean retken äitiyslomalle jäämiseni kunniaksi. Mietin aiemmin, että miten voisin muistaa lapsia ja työkavereita ennen lomalle jäämistä ja sitten keksin, että voisimme tehdä retken vanhempieni maatilalle. Se olisi varmasti ikimuistoisempaa kuin esimerkiksi jotkut lelut tai herkut. 

Torstaina olin kyllä aika kipeä, mutta siitä huolimatta olin töissä ja retki järjestettiin. Vanhempieni maatilalle on matkaa päiväkodilta noin 15 kilometriä, joten kuljimme matkan taksilla. Meitä varten oli varattu kaksi taksia, toista ajoi rakas mieheni :) Jo pelkkä taksimatka oli monille lapsille uusi kokemus ja voi sanoa, että autossa oli kyllä tunnelmaa ;) Taksikuskit totesivat, ettei meno paljon poikennut lauantai-illan vauhdista :D Luulen, että monet lapset jännittivät retkeä ja sen takia olivat vielä hiukan normaalia äänekkäämpiä :) Hyvin päästiin kuitenkin perille, jossa meitä odotti äiti, iskä ja tietenkin Lyyli, jonka olin jo edellisenä iltana toimittanut yökylään "mummolaan". Jaoimme ryhmän kahtia ja osa lähti ensin tutustumaan navettaan sekä lehmiin ja osa jäi iskän avustuksella paistamaan makkaraa ja juomaan mehua. Ja sitten vaihdettiin. Luulen, että retki jäi meille kaikille elävästi mieleen ja voimme muistella sitä vielä monta kertaa <3

 

Perjantain olin virallisesti sairaslomalla, mutta piipahdin kuitenkin töissä vielä sanomassa kaikille heipat. Oli aika yllätys, kun ryhmäämme pamahti yhtäkkiä kaikki päiväkodin lapset ja aikuiset (joita hiihtoloman takia ei onneksi ollut ihan älyttömän paljon). Sain heiltä vaippakakun ja monilta ryhmän lapsilta vielä omat lahjat erikseen. Itkuhan siinä halaillessa tuli. Tosin etukäteen olin ajatellut, että kun itku alkaa, ei siitä tule loppua, mutta loppui se sitten kuitenkin ja järki vei voiton: Äitiyslomalle jääminenhän on iloinen asia ja töissä voin vierailla ihan koska vaan. Nyt pitää vaan nauttia! :)

 

Myös flunssa ja alkuviikon supistelut edesauttoivat sitä ajatusta, että on tosiaan parempi jo jäädäkin kotiin. Nyt vaan ärsyttää tämä jatkuva flunssa (joo, ihminen ei ole koskaan täysin tyytyväinen :D). Räkää tulee tuutin täydeltä ja en oikein tiedä pitäisikö jo mennä lääkäriin vai ei. Kuumetta ei onneksi enää ole. Huomenna on neuvola, joten eiköhän se neuvolatäti osaa auttaa tässäkin asiassa :) Huomenna on myös ensimmäinen perhevalmennus, jännää!! Torstaina on tarkoitus mennä käymään Ikeassa ja pieni sisustuskärpänen on vähän päässyt puraisemaan. Katsotaan mitä raaskin ostaa! :)

 

Eilen olimme ystäväpariskunnan kanssa Helsingissä katsomassa vapaaottelua Kulttuuritalolla. Reissu oli yllätys miehelleni, jolla oli vähän aikaa sitten synttärit. Olen aikaisemmin käynyt vain yhden kerran katsomassa nyrkkeilyä, joten tämä laji oli aikalailla uusi tuttavuus. Ihan ei tuntunut omalta jutulta katsoa, kuinka lyödään ja potkitaan vastustajaa niin, että veri lentää ja tietenkin pyritään tyrmäykseen. Ja sitten yleisö huutaa ja taputtaa. Nojoo...olihan siellä ihan oma tunnelmansa ja kun yritti ajatella, ettei siellä ketään tahtomattaan hakata, niin välillä sitä pääsi ihan tunnelmaankin mukaan. Siltikään en tiedä menisinkö uudestaan. Lisäksi vauva piti omaa nyrkkeilyshowta mahassa melkein koko neljän tunnin ajan ja ajatukseni vaihtelivat sinä aikana kovasti. Välillä mietin, että vauva on vaan innostunut ja välillä taas mietin, että aiheutan mussukalle jonkun trauman "tuomalla" sen keskelle tällaista kauheaa meteliä ja melskettä :/

Niin ja käytiin me ennen ottelua myös Chicosissa syömässä tosi hyvät hampparit, namnam! :) 

 

Loppukevennykseksi Lyyli, joka pääsi toimimaan koekaniinimäyräkoirana, kun viime viikonloppuna kasattiin vauvan sänky makuuhuoneeseen :D Keväistä maaliskuun alkua kaikille!!

 

 

Tervehdys taas pitkästä aikaa.

Tänään on ystävänpäivä ja sitä on vietetty flunssan kourissa. Olen ajatellut, ettei minuun mitkään pöpöt enää iskekään, että niin hyvin työ päiväkodissa on lisännyt vastustuskykyä. Liekö sitten raskaus syynä vai muuten vaan voimakas pöpö, joka sitten "kaatoi" minutkin. Kuumetta ei tietenkään ole (viimeksi ollut noin kolme vuotta sitten, kun sairastin noro-viruksen, hyi olkoon mikä tauti!), joten perjantaiaamuna menin sitkeästi töihin Paratabsin voimalla. Tiedän, että pitää kuunnella kroppaa, mutta jotenkin kuume on vaan "se juttu", joka pitää flunssassa "saavuttaa", jotta voi hyvällä omalla tunnolla jäädä kotiin lepäämään. Lääke auttoi ja olo oli koko eilisen aamupäivän ihan siedettävä, mutta sitten puolenpäivän jälkeen totesin, että pakko on luovuttaa ja lähdin kotiin. Eilinen päivä olikin töissä aika ikimuistoinen, sillä vietimme päiväkodissa isovanhempien päivää. Isovanhemmat saivat tulla kahvittelemaan ja askartelemaan lastenlastensa kanssa ja sitten vielä esitettiin pari laulua heille. Aamupäivästä nauttivat niin lapset kuin isovanhemmatkin. Ja tietysti me työntekijätkin :) Olemme yleensä myös kahvitelleet ennen äitien- ja isänpäivää, mutta tuntuu, että vanhemmilla on aina niin kiire, että kahvit juodaan pikaisesti ja sitten on taas mentävä. Isovanhemmilla on enemmän aikaa. Ja ihanasti he ottivat siipiensä suojaan myös ne lapset, joiden omat isovanhemmat eivät päässeet tulemaan.

Tunnollisena työntekijänä sairastan siis nyt viikonloppuna. Aikaisemmin olisi saattanut harmittaa, mutta nyt olen päinvastoin iloinen siitä, että olen kipeä nimenomaan viikonloppuna. Työpäiviä ennen äitiyslomaa on jäljellä enää 9 ja haluan ehdottomasti olla jokaisen päivän töissä. Himpun verran ahdistaa ajatus kotiin jäämisestä, koska vointi on ollut niin hyvä ja tuntuu hullulta jäädä kotiin ns. turhanpäiten. Välillä sitä oikein havahtuu, että pitäisikö tässä kohtaa jo sitten tuntua tosi ahdistavalta, kun kaikki päivittelee, miten hyvin olen jaksanut ja kertovat omia kokemuksiaan, kuinka kolotti sieltä ja täältä ja oli verenpainetta jne. Tai sitten juhlin vaan liian aikaisin, kyllä ne kolotukset vielä ehtii tulla ;) Tietysti olen ollut väsynyt töiden jälkeen ja mitään pesänrakennusinnostustakaan ei ole vielä esiintynyt. Vauvan vaatteita olen vähän kerrallaan pessyt ja laitellut järjestykseen. Olen ajatellut, että sitten lomalla on hyvin aikaa valmistella vauvan tuloa. Loppujen lopuksi kaikki on jo aika hyvällä mallilla. No stress! :)

Tiistaina kävin neuvolassa (rv 31+5) ja siellä oli kaikki kunnossa. Sydänääniä kuunneltaessa vauvalla oli hikka, mikä kuullosti aika hauskalta <3 Saatiin nyt myös aikoja perhevalmennukseen ja synnytysvalmennukseen sekä kotikäyntiaika ennen vauvan syntymää. Eli kyllä sitä ohjelmaa riittää sitten lomallekin :)

Olisi muuten kiva tietää, lueskeleeko joku muu odottava äiti näitä mun höpötyksiä sekä kuulla, missä vaiheessa olette menossa ja miten olette voineet. Ja aina saa tietysti kaikki kommentoida muutenkin :)

Hyvää ystävänpäivää kaikille!! Mä aion jatkaa tätä iltaa saunomisen ja Kingin merkeissä. 

Oli niin tapahtumarikas viikonloppu, että täytyyhän siitä vähän avautua. Tuli koettua niin ilon kuin surunkin hetkiä. Kuitenkin ihan hyvä mieli jäi tästä viikonlopusta.

Perjantai

Työpäivä oli aika normaali. Hauskuutta päivään toi tietenkin lapset. Nauratti kovasti, kun välipalalla syötiin pannukakkua ja yksi lapsi totesi, että "hei ton yhden voit syödä, mut sit et ota enää enempää. Muuten on vauvalla ahdasta" :D Tämä juontaa juurensa yhdestä silakkapihvipäivästä, kun sanoin, että nyt söin niin paljon, että vauvalla on varmasti tukalat oltavat. Kaikkea nuo pienet miettii. Ikävä tulee, kun kuukauden päästä työt loppuu <3 Ja hei, nyt kun tässä laskeskelin, niin jäljellä on enää 19 työpäivää ja yksi vapaapäiväkin pitäisi käyttää jossain välissä. Kääks, vähiin käy ennen kuin loppuu!

Töiden jälkeen olikin sitten tiedossa ystävän babyshowerit. Siellä syötiin ja sitten oli vähän ohjelmaa. Jokainen oli tuonut mukanaan oman vauvakuvansa ja tuleva äiti sai sitten arvuutella kuka missäkin kuvassa on. Vauvat on yllättävän samannäköisiä :) Ja aika vaikeaa oli yhdistää vauvakuvaa aikuiseen. Pienen puljailun jälkeen löytyi kuitenkin oikeat vaihtoehdot. Sitten arvuuteltiin milloin vauva syntyy ja minkä kokoisena, taiteiltiin uudelle tulokkaalle body (sai piirtää tai kirjoittaa valkoiseen bodyyn mitä halusi) ja sitten kirjoitettiin vielä terveisiä vauvakirjaan. Lisäksi tietysti juteltiin paljon (lähinnä vauva-asioita, myös synnytysjuttuja...glunks) ja sain kuulla lisää ihania vauvauutisia ystäväpiiristä :) Mukavat juhlat oli!

Lauantai

Lauantai olikin sitten ihan toisenlainen päivä. Vietimme miehen mummun hautajasia :( Vaikka mummu ei ollutkaan minulle kovin läheinen, tulee toisten surusta itsekin surulliseksi. Tietysti surettaa myös se, ettei mummu ehtinyt nähdä meidän tulevaa vauvaa. Sitä hän oli itsekin toivonut...että saisi elää vielä niin kauan, että näkisi pienen. Mutta uskon, että kyllä hän sen jostain pilven reunalta kuitenkin näkee <3 Kuten pappi sanoikin, niin hautajaisissa usein itse alkaa miettiä omaa kuolemista ja mitä sitten kuoleman jälkeen tapahtuu. Itse haluan uskoa, että jotain on vielä kuoleman jälkeenkin. Muuten kuolema tuntuu mielessäni liian pelottavalta asialta. Että kaikki yhtäkkiä vaan loppuisi. Ei voi käsittää.

Hautajaiset olivat aika pienet ja muistotilaisuus pidettiin mieheni tädin kotona. Tunnelma oli todella lämmin ja mielestäni pappi oli todella aidosti läsnä ja johdatteli hienosti muistelemaan vainajaa. Tykkään kuunnella, kun vanhemmat ihmiset kertovat tarinoita entisajoista ja nytkin saatiin kuulla monta tarinaa mummun elämästä. Tuntuu, että opin tuntemaan mummua hieman paremmin, vaikkei hän tässä maailmassa enää olekaan. Omaisten surua helpottaa myös se, että nyt sairaus ja kivut ovat poissa ja mummun on hyvä olla.

Sunnuntai

Sunnuntaina oli siskon valmistujaisjuhlat sukulaisille. Juhlat oli aika pienimuotoiset, meitä oli noin parikymmentä henkeä paikalla, joten oli hyvin aikaa jutella kaikkien tuttujen kanssa. Sisko ja äiti olivat tehneet tosi hyvät tarjottavat. Ensin syötiin mm. salaatteja, karjalanpiirakoita, kotijuustoa (kaikki itsetehtyjä) ja jälkkäriksi oli kahvit, jonka kanssa oli juustokakkua, kinuskitäytekakkua ja pipareita :) Ähky kesti kyllä loppuiltaan asti...hölmö kun en tajunnut ajoissa lopettaa syömistä :D Hyvän ruuan turruttamilla aivoillani en edes tajunnut ottaa yhtään kuvaa juhlista, joten valitettavasti joudutte vain kuvittelemaan pöydän antimet. 

Juhlien jälkeen kävin kylässä hyvän ystävän luona, jolla on ollut myös kaniinimäyräkoira, vähän niinkun Lyylin poikaystävä :) Uuden vuoden jälkeen koiraherra sai mäyräkoirahalvauksen (eli välilevytyrän), joka leikattiin, mutta jonka jälkitaudeista se ei kuitenkaan selvinnyt :( Itkuhan siinä tuli, kun kylään mentiin ja Lyylikin jonkun aikaa etsi, että missä se kaveri oikein on. Pari tuntia siinä juteltiin ja sitten tultiin kotiin. 

Kotiin kun pääsin, oli yllätys odottamassa. Perjantaina postista kyselin, että onko näkynyt äitiyspakkausta, kun Kela lupasi kahden viikon sisällä päätöksestä sen toimittaa ja aika oli jo mennyt umpeen. Eipä ollut ei. Hyvä, etten soittanut kiukkuista puhelua Kelaan, sillä paketti olikin toimitettu matkahuollon kautta paikallisen huoltoaseman matkahuoltoon. Tuttu myyjä oli keksinyt tarjota sitä miehelleni ja eilisilta menikin sitten vauvatavaroita tutkiessa. Vähän petyin värimaailmaan, mutta toisaalta, kaikkihan ne on tarpeellisia tavaroita ja varmasti tulee käytettyä oli väri mikä tahansa. Äitiyspakkauksen myötä vauvan tulo muuttui taas vähäsen konkreettisemmaksi, kun ihan "joltain viralliselta taholta" tuli "todistusaineistoa" siitä, että meille tosiaan on vauva tulossa :D Ettei se nyt ihan ole mielikuvituksen tuotetta.

Kuvia äitiyspakkauksen suosikeista

Tämä kirjoitus tulee vähän myöhässä, onhan jo tiistai, mutta eilen illalla kirjoittaessa meni sähköt pariin otteeseen, niin en uskaltanut enää avata konetta. Onneks tuli tallennettua :)

Toisilla tulee raskausaikana kaikenlaisia mielihaluja, mä en ole keksinyt vielä mitään sellaista, mitä olisi ihan pakko saada. Karkkia olen syönyt aina ja paljon (lemppareita on sellaiset sekoituspussit, joissa on hedelmä- ja salmiakkikarkkeja), mutten ole huomannut, että nyt raskausaikana halu syödä karkkia olisi kasvanut tai vähentynyt. 

Sen sijaan telkkaria on tullut toljotettua aika tiiviisti viime aikoina. Olkoon se siis nyt se mun "mielihalu" :) Kiitos kaikenmaailman Yleareenat, Katsomot ja Ruudut, jotka mahdollistaa sen, että voin katsoa sarjoja missä haluan ja milloin haluan.

Lempparisarjoja tällä hetkellä on... 

• Greyn Anatomia ---- Taidan omistaa itse 9 tuotantokautta, kuinka mones mahtaa olla menossa telkkarissa nyt? Alunperin tosi hyvä sarja, mutta nyttemmin alkanut muuttua tylsäksi. Kaikille tyypeille on jo tapahtunut kaikkea. Mitä vielä voi tapahtua? Ja sitä paitsi Christina Yang vaihtoi sairaalaa. Silti pakko katsoa, jos se vaikka palaisikin takasin :)
• Syke ---- Tietysti menin katsomaan ne kaikki ennakkoon ilmestyneet jaksot Yleareenasta, joten nyt vaan odotellaan uusia jaksoja. Koukuttava sarja, joka tosin muistuttaa hyvin paljon Greyn Anatomiaa eikä myöskään ole kovin uskottava. Mutta eikös liian totuuden mukainen ole aika boooring? Ja sydänkirurgi Maxissa on sitä jotain ;)
• Ensitreffit alttarilla ---- Jotain erilaista ja uutta tositv-rintamalla. Alku näytti lupaavalta ja kovasti toivon, että parit pysyisivät yhdessä. Viime kertainen jakso antoi kuitenkin jo viitteitä, ettei kaikkien kohdalle välttämättä osunutkaan juuri se oikea. Mielenkiintoista katsoa, miten heille käy.
• Jutta ja puolenvuoden superdieetti ---- Aina yhtä siistiä katsoa, kuinka joku ottaa itseään niskasta kiinni ja yltää mahtaviin suorituksiin. Jos ne, niin varmasti minäkin! Sitten joskus... :D
• Kingi ---- Ihan vaan siksi aloin katsoa, kun niin hyvät näyttelijät on mukana. Pikkuinen pettymys, mutta silti olen katsonut. Ja tietysti, kun hahmot alkavat tulla tutummiksi, myös itse alkaa päästä paremmin kärryille. Hirviniemi oli huono. Onneksi tippui! Tove Hansson on mun mielestä hyvän maun rajoilla...Muut on ihan katsottavia. Voittajasuosikkia ei ole vielä löytynyt.
• Voice of Finland ---- Oikeesti en edes tiedä miksi katson koko sarjaa. Kauheen pitkäveteinen ja tuntuu, että useimmat laulajat kuulostavat ihan samalta. Etenkin naiset. Useamman kerran on käynyt niin, että tuotantokauden loppuvaiheessa en enää jaksa katsoa koko sarjaa. Alun "jännitys" varmaan viehättää...
• Rakas, sinusta on tullut pullukka ---- Vähän niinkuin Jutan superdieetit, muttei kuitenkaan. Varmaan aika paljon kaunistellumpi versio? Yleensä katson tämän tabletilta myöhemmin esimerkiksi aamupalan yhteydessä eikä kauheasti haittaa vaikka jäisi kesken.
• 112 ja Poliisit ---- Ihan oikeasta elämästä kertovia sarjoja. Siksi varmaan kiinnostavat. Olisipa muuten hauskaa, jos joku tekisi muistakin ammattiryhmistä tv-sarjoja. Näin ekaksi tulee mieleen vaikkapa päiväkodit tai koulut. Vaikken kyllä ikimaailmassa suostuisi mukaan sellaiseen :D Ja onhan näitä...tatuoijista, kiinteistönvälittäjistä, sisustamisesta jne. Mutta jos tehtäisi niin, ettei niihin liittyisi julkkiksia :)
• Sinkkulaiva ---- Noloa edes tunnustaa, mutta joskus tulee tätäkin sarjaa katsottua. Yleensä tabletilta, kun ei muuta tekemistä keksi. Tai illalla viimeiseksi, jos telkkarista ei tule mitään muuta. Lähes joka jakso herättää myötähäpeän tunteita :D

Kovin tositv-painotteiselta ja kotimaiselta vaikuttaa tämä lista :) Kyllä muitakin sarjoja tulee satunnaisesti katsottua, mutta nämä ovat nyt tällä hetkellä pinnalla. Ja uutisiakin joskus ;)

Lisäksi tykätään miehen kanssa katsoa myös kokonaisia tuotantokausia. Greyn Anatomiat, Täydelliset naiset, Frendit ja Moderni perhe ollaan katsottu yhdessä. Uuden telkkarin myötä tuli syksyllä hankittua myös Netflix ja sieltä ollaan jo katsottu Kolme miestä ja tyttö sekä Ensisilmäyksellä (8. tuotantokautta!!!!). Twin Peaks on tällä hetkellä kesken. 

Moni varmasti ajattelee, että eihän ne muuta ehdi tehdä, kun katsoa, katsoa ja katsoa, mutta ei nämä nyt ihan lyhyen ajan sisällä ole kaikki katsottu. Telkkarin katsominenkin on omalta osaltani painottunut pääasiassa syksyyn, kun on pimeää ja märkää ulkona. Aiemmin vietin iltaisin niin paljon aikaa liikunnan parissa, ettei telkkarin katsomiselle jäänyt edes aikaa. Luonnollisesti nyt kun liikunta on vähentynyt, myös telkkarin toljotukselle jää enemmän aikaa :) 

Olen kuitenkin yrittänyt skarpata ja kävin taas kirjastosta lainaamassa pari kirjaa. Tykkään lukea, mutta se harrastus on valitettavasti vähän jäänyt. Nyt olen päättänyt, etten enää ota iltaisin tablettia mukaan sänkyyn, vaan sen ajan käytän lukemiseen. Niin myös päätin, että syön joka päivä vähintään yhden hedelmän. Katotaan kumpi päätös kestää pidempään :D 

Nämä kirjat tuli lainattua. 

Taas on viikko hurahtanut tosi nopsaan vaikkakin tässä odotellessa aika tuntuu välillä matelevan tosi etanavauhtia. Silti sitä on ehtinyt tehdä viikon aikana vaikka mitä.

Tiistaina pidin vapaapäivän ja ensin aamukahdeksalta kävin neuvolassa (rv 27+5). Kaikki oli hyvin ja sydänäänet löytyi ihan samantien, kun neuvolatäti iski koneensa mahaan kiinni :) Syke oli n. 140 ja kohdunpohjankorkeus 26cm (vähän käyrän yläpuolella mennään). Verenpaine oli mulla 124/71, se on onneksi joka kerta ollut hyvä, ja paino oli noussut 424g (kuulemma suositellaan alle 500g ja noin kuukausi on siitä, kun viimeksi kävin eli onkohan se sitten alle 500g/kk?). Hiukkasen alkoi hirvittää, kun neuvolatäti alkoi antaa ohjeita siitä, missä vaiheessa tulee sitten lähteä synnyttämään. Olen yrittänyt skipata koko synnytyksen mielessäni, mutta nyt oli pakko vaan kuunnella :) Onneksi sain samat ohjeet kirjallisena kotiin, joten niihin voi palata sitten "joskus" lähempänä uudestaan...tai viimeistään silloin, kun on tilanne päällä :D

Pieni kommellus sattui mulla neuvolan vessassa, kun olin antamassa pissanäytettä. Onnistuin jotenkin kastelemaan farkut...vedellä onneksi :D Sähläsin samaan aikaan housuja alas, kun mulla oli jo se pidee (vai miksikä sitä oikeen kutsutaan) kädessä ja hana auki (koska se lavuaari oli tosi kaukana siitä pöntöstä), niin siitä se sitten vaan lipsahti päälle. Onneksi ei kastunut ihan totaalisesti, koska lähdin suoraan neuvolasta ajelemaan Helsinkiin lääkäriin. Olen siis reilu 10 vuotta sitten sairastanut luusyövän (leukaluussa) ja sen takia käyn vieläkin kontrolleissa Kirurgisessa sairaalassa. Myös hammashoito järjestetään siellä. Tästä aiheesta voin avautua enemmän myöhemmin.

Joka tapauksessa keli oli aika kökkö ja tiet loskaisia, mutta onneksi oli aikaa ajella rauhassa. Helsingin päässä vastassa oli tietöitä ja yksi liikenneonnettomuus, joten jouduin vähän kiertelemään päästäkseni perille. Parkkipaikka sentään löytyi helposti. Ihme juttu, sillä yleensä se on haastavinta näillä Helsingin "keikoilla". Lääkäri oli ajoissa (siitäkin rasti seinään) ja käynti nopea. Lääkäri vaan toivotteli onnea loppuraskauteen :) On kyllä hienoa, että sama lääkäri/kirurgi on ollut mua hoitamassa koko tämän 10-vuotisen ajan. Ja vieläpä tosi mukava lääkäri, joten ei voi valittaa.

 

Kuvaa kadusta, olikohan Hermannin rantatieltä. Aurinkokin paistoi hetken ajan :) (Ja hyvä, että pysyin itekään tiellä, kun piti alkaa puhelimen kanssa sählätä...)

 

Töissä on sujunut hyvin. Jos en ole vielä maininnut, niin työskentelen päiväkodissa lastentarhanopettajana. Muutamia harjoitussupistuksia on ollut, mutta ne on menneet nopeasti ohi. On hauskaa seurailla ja kuunnella lasten reaktioita kasvavasta masusta. Eräskin tyttö (5v.) kysyi yhtenä päivänä, että voisko se vauva tulla suun kautta ulos, niinkun oksentamalla? :D Tyydyin vastaamaan, että se on liian iso...ettei se mahdu ;) Äiti ja isä selittäkööt tarkemmin :D Jännittää kyllä jäädä pois töistä, mutta toisaalta odotan äitiyslomaa jo kovasti. Töissä ei voi enää oikein suunnitella mitään pitempiaikaista. Mennään päivä ja viikko kerrallaan.

Ekat pullat uudella koneella tehdystä taikinasta. Edellisestä pullanleipomiskerrasta onkin sitten varmaan kolme vuotta. 

 

Perjantaina innostuin lähtemään salille (miehen pyynnöstä...taidan alkaa liikaa sohvaperunoitua :D). Ajattelin, että uloskaan ei uskalla lähteä liukkaiden teiden takia, niin voisihan sitä jotain tehdä. Ja tulihan sitä tehtyäkin. Kahvakuula on kyllä ihan ykkösvempain! Tein 8kg:n kuulalla erinäisiä sarjoja ja sitten tein vielä normi- ja askelkyykkyjä sekä testailin soutulaitetta (josta kuulemma löytyy myös pelejä, joita voi pelailla soudellessa. MITÄ??!!). Noissa salitreeneissä täytyy vaan unohtaa vanhat kuviot ja tehdä fiilispohjalta mitä pystyy. Kotonakin mulla on useampi kahvakuula. Pitäisi vaan päättää, että nyt tehdään eikä löysäillä!

No eilen alkoi sitten selkä temppuilla vaihteeksi. Varmaan osittain johtui salitreenistä, mutta suurin syy on varmaan liukkaat kelit ja niistä johtuva mummokävely, joka käy selän päälle. Pakko on kuitenkin ulkonakin käydä. Ite tarvin raitista ilmaa ja Lyyli tarvii edes jonkunlaista liikutusta. Jännitin, että jumiutuuko selkä nyt sitten totaalisesti, mutta ainakin tänään on tuntunut paremmalta. Siitä innostuneena lähdenkin kohta jumppaan! :) Ensin makkarasoppaa naamariin, kunnon treeniruokaa, eikös? ;)

 

Tässä anopin kirpparilta löytämä leikkimatto vauvalle :)

 

Ja harjoitusvauva Lyyli :D