Oli niin tapahtumarikas viikonloppu, että täytyyhän siitä vähän avautua. Tuli koettua niin ilon kuin surunkin hetkiä. Kuitenkin ihan hyvä mieli jäi tästä viikonlopusta.

Perjantai

Työpäivä oli aika normaali. Hauskuutta päivään toi tietenkin lapset. Nauratti kovasti, kun välipalalla syötiin pannukakkua ja yksi lapsi totesi, että "hei ton yhden voit syödä, mut sit et ota enää enempää. Muuten on vauvalla ahdasta" :D Tämä juontaa juurensa yhdestä silakkapihvipäivästä, kun sanoin, että nyt söin niin paljon, että vauvalla on varmasti tukalat oltavat. Kaikkea nuo pienet miettii. Ikävä tulee, kun kuukauden päästä työt loppuu <3 Ja hei, nyt kun tässä laskeskelin, niin jäljellä on enää 19 työpäivää ja yksi vapaapäiväkin pitäisi käyttää jossain välissä. Kääks, vähiin käy ennen kuin loppuu!

Töiden jälkeen olikin sitten tiedossa ystävän babyshowerit. Siellä syötiin ja sitten oli vähän ohjelmaa. Jokainen oli tuonut mukanaan oman vauvakuvansa ja tuleva äiti sai sitten arvuutella kuka missäkin kuvassa on. Vauvat on yllättävän samannäköisiä :) Ja aika vaikeaa oli yhdistää vauvakuvaa aikuiseen. Pienen puljailun jälkeen löytyi kuitenkin oikeat vaihtoehdot. Sitten arvuuteltiin milloin vauva syntyy ja minkä kokoisena, taiteiltiin uudelle tulokkaalle body (sai piirtää tai kirjoittaa valkoiseen bodyyn mitä halusi) ja sitten kirjoitettiin vielä terveisiä vauvakirjaan. Lisäksi tietysti juteltiin paljon (lähinnä vauva-asioita, myös synnytysjuttuja...glunks) ja sain kuulla lisää ihania vauvauutisia ystäväpiiristä :) Mukavat juhlat oli!

Lauantai

Lauantai olikin sitten ihan toisenlainen päivä. Vietimme miehen mummun hautajasia :( Vaikka mummu ei ollutkaan minulle kovin läheinen, tulee toisten surusta itsekin surulliseksi. Tietysti surettaa myös se, ettei mummu ehtinyt nähdä meidän tulevaa vauvaa. Sitä hän oli itsekin toivonut...että saisi elää vielä niin kauan, että näkisi pienen. Mutta uskon, että kyllä hän sen jostain pilven reunalta kuitenkin näkee <3 Kuten pappi sanoikin, niin hautajaisissa usein itse alkaa miettiä omaa kuolemista ja mitä sitten kuoleman jälkeen tapahtuu. Itse haluan uskoa, että jotain on vielä kuoleman jälkeenkin. Muuten kuolema tuntuu mielessäni liian pelottavalta asialta. Että kaikki yhtäkkiä vaan loppuisi. Ei voi käsittää.

Hautajaiset olivat aika pienet ja muistotilaisuus pidettiin mieheni tädin kotona. Tunnelma oli todella lämmin ja mielestäni pappi oli todella aidosti läsnä ja johdatteli hienosti muistelemaan vainajaa. Tykkään kuunnella, kun vanhemmat ihmiset kertovat tarinoita entisajoista ja nytkin saatiin kuulla monta tarinaa mummun elämästä. Tuntuu, että opin tuntemaan mummua hieman paremmin, vaikkei hän tässä maailmassa enää olekaan. Omaisten surua helpottaa myös se, että nyt sairaus ja kivut ovat poissa ja mummun on hyvä olla.

Sunnuntai

Sunnuntaina oli siskon valmistujaisjuhlat sukulaisille. Juhlat oli aika pienimuotoiset, meitä oli noin parikymmentä henkeä paikalla, joten oli hyvin aikaa jutella kaikkien tuttujen kanssa. Sisko ja äiti olivat tehneet tosi hyvät tarjottavat. Ensin syötiin mm. salaatteja, karjalanpiirakoita, kotijuustoa (kaikki itsetehtyjä) ja jälkkäriksi oli kahvit, jonka kanssa oli juustokakkua, kinuskitäytekakkua ja pipareita :) Ähky kesti kyllä loppuiltaan asti...hölmö kun en tajunnut ajoissa lopettaa syömistä :D Hyvän ruuan turruttamilla aivoillani en edes tajunnut ottaa yhtään kuvaa juhlista, joten valitettavasti joudutte vain kuvittelemaan pöydän antimet. 

Juhlien jälkeen kävin kylässä hyvän ystävän luona, jolla on ollut myös kaniinimäyräkoira, vähän niinkun Lyylin poikaystävä :) Uuden vuoden jälkeen koiraherra sai mäyräkoirahalvauksen (eli välilevytyrän), joka leikattiin, mutta jonka jälkitaudeista se ei kuitenkaan selvinnyt :( Itkuhan siinä tuli, kun kylään mentiin ja Lyylikin jonkun aikaa etsi, että missä se kaveri oikein on. Pari tuntia siinä juteltiin ja sitten tultiin kotiin. 

Kotiin kun pääsin, oli yllätys odottamassa. Perjantaina postista kyselin, että onko näkynyt äitiyspakkausta, kun Kela lupasi kahden viikon sisällä päätöksestä sen toimittaa ja aika oli jo mennyt umpeen. Eipä ollut ei. Hyvä, etten soittanut kiukkuista puhelua Kelaan, sillä paketti olikin toimitettu matkahuollon kautta paikallisen huoltoaseman matkahuoltoon. Tuttu myyjä oli keksinyt tarjota sitä miehelleni ja eilisilta menikin sitten vauvatavaroita tutkiessa. Vähän petyin värimaailmaan, mutta toisaalta, kaikkihan ne on tarpeellisia tavaroita ja varmasti tulee käytettyä oli väri mikä tahansa. Äitiyspakkauksen myötä vauvan tulo muuttui taas vähäsen konkreettisemmaksi, kun ihan "joltain viralliselta taholta" tuli "todistusaineistoa" siitä, että meille tosiaan on vauva tulossa :D Ettei se nyt ihan ole mielikuvituksen tuotetta.

Kuvia äitiyspakkauksen suosikeista

Tämä kirjoitus tulee vähän myöhässä, onhan jo tiistai, mutta eilen illalla kirjoittaessa meni sähköt pariin otteeseen, niin en uskaltanut enää avata konetta. Onneks tuli tallennettua :)